Humppila

Juhannusterveiset Kokemäeltä

Tuomet elpyvät

Tuomenkehrääjäkoin toukat ovat jo häipyneet tuomista, mutta lehdettömät puut erottuvat edelleen maisemasta.

Osa tuomista näyttää edelleen siltä, kuin Synkmetsän hämähäkit olisivat olleet asialla.

Uusia lehtiä on kuitenkin alkanut puhjeta.

Tuomi kestää hyvin toukkien mussuttelut.

Kotkan poikii

Kävimme viikonloppuna Kotkassa.

Ajo-olosuhteet eivät olleet ensiluokkaiset. Satoi rankasti, ja juutuimme ruuhkaan.

Perillä kuitenkin odotti palkinto. Kaupunki on täynnä toinen toistaan hienompia puistoja. Alppiruusut kasvoivat Sapokassa.

Tätä Sibeliuksenpuistossa kasvanutta puuta en tunne. Lehtiruodit olivat huomattavasti pitemmät kuin normaalissa saarnessa. Paikallisen asukkaan mukaan puuhun tulee syksyllä kastanjan tapaisia siemeniä, ja puu olisi nimeltään jotakin siperian-alkuista.

 Näimme myös poppeleita, jotka myllersivät hurjasti tuulessa.

Kotkassa oli paljon erilaisia veistoksia, tässä puu on laitettu ikään kuin kasvamaan ruukkuun.

Leikkipuistoissakin oli hienot istutukset. Hopeapaju on yksi lempipuitani.

Tämä samassa leikkipuistossa kasvanut puu näyttää neulastensa puolesta marjakuuselta, mutta ei kai sellaista olisi laitettu kasvamaan lasten leikkipaikalle. Tunnistamatta jää siis tämäkin.

Horror-tuomi

Tuomenkehrääjäkoin toukat ovat tehneet selvää jälkeä muutamien tuomien lehvästöstä. Puut muistuttavat kauhuelokuvan lavasteita.

Vaikka puissa ei ole lehden lehteä ja ne näyttävät ihan kuolleilta, ensi kesänä ne luultavasti vihertävät jälleen. Tuomi kestää tuomenkehrääjäkoin eväänä olemisen yllättävän hyvin.

Toukkia ei näiden seittien seasta enää juuri löytynyt, ja nekin harvat näyttivät olevan joko kuolleita tai henkitoireissaan. Eikä mikään ihme: syötävä on kerta kaikkiaan loppunut kesken.

Aikuisia tuomenkehrääjäkoita tai koteloita en ole nähnyt. Missä lienevätkään?

Horror-tuomien äärellä jouduin myös todistamaan pahimmanlaatuista mansplainingia. Joku gubbe halusi valistaa läsnä olevaa hameväkeä aiheesta tuomenkehrääjäkoi. Melkein kaikki mahtipontisen luennon faktat olivat väärin, mutta se ei saarnaa hidastanut, ja rouvashenkilöitten kauhistuneen ihailevat reaktiot innoittivat miehen paasaamaan jostakin loisestakin.

Todellinen kauhukokemus olikin tuo muka-luonnontieteellinen esitys, eivät niinkään tuomet, jotka nyt kuitenkin ovat jokakesäinen näky.

Uusi polku

Olen asunut samoilla nurkilla yli kymmenen vuotta. Siitä huolimatta löysin tänään uuden polun.

Polun varrella kasvoi monia pensaita, muun muassa selja, jonka kukinta näyttää olevan ohi.

Myös uusia tuttavuuksia näkyi. Tämän korkeahkon pensaan kukat olivat valkoiset. Pensas näytti vähän orapihlajalta, mutta piikkejä en onnistunut löytämään.

Tämäkin on minulle tuntematon. Voisikohan kyseessä olla tuhkapensas tai paatsama?

Pihlajanmarjat alkavat kehittyä.

Omenapuissa on ihan pikkuisia raakileita.

Keskellä kuvaa olevat pikku nöökäleet ovat käsittääkseni tammenterhon alkuja. On mysteeri, missä välissä ne ovat kerenneet siihen kehittyä. Olen vahtinut silmä kovana, mutta yhtäkkiä ne vain olivat siinä.

Heinätkin kukkivat jo. Kaikkialla oli keltaista siitepölyä, ja luonnossa kulkiessa aivastutti.

Hellepäivän saalis

Tänään oli liian kuuma. Mittari näytti 28 tai 29 astetta, ja ulkona aivot kiehuivat. Sinne oli silti pakko päästä.

Täällä etelässä juhannusruusu kukkii epänormaaliin aikaan.

Villiviinissä on nuppuja.

Samoin vadelmassa.

 Pihlajan kukinta alkaa jo olla ohi, ja syreenitkään eivät enää ole hehkeimmillään.

Alla olevaa pensasta en tunne ollenkaan. Se kasvoi pienessä metsikössä vaahteran, jalavan, saarnen ja syreenin kaverina.

Tämän kummajaisen arvoitus taisi ratketa. Kukkaterttujen ympärillä on emittömiä ja heteettömiä kukkia, joten pensas lienee koiranheisi.